Vaihtopenkiltä takaisin pelikentälle

”En lähde kuntavaaleissa ehdolle. Enkä todennäköisesti tule koskaan lähtemään.”

Näin vastasin monta kertaa kyselyihin, kun minua kysyttiin kuntavaaliehdokkaaksi. Syitä oli valtavasti; vaikeutuuko työllistyminen puolueleiman takia, miten aika ja jaksaminen riittää, saisinko rahoitusta mistään vai joutuisinko maksamaan kaiken itse? Painavimmat syyt olivat kuitenkin turhautuminen politiikkaan, sekä pelko.

Politiikassa moni asia turhauttaa. Puolueiden välinen nokittelu ja tahallinen vastakkainasettelu tuntuvat järjettömiltä ja tech-orientoitunutta ihmistä asioiden hitaat ja epäloogiset prosessit ärsyttävät. Myös oman puolueen päätökset ja toimintatavat hiertävät usein.

Pelko oli kuitenkin se suurin syy, mikä ajoi minut muutama vuosi sitten aktiivisesta poliittisesta toimijasta sivustakatsojaksi.

Koin jo hyvin nuorena halua vaikuttaa maailman epäkohtien ratkomiseen; ilmastonmuutoksen hillintään, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, rasismin, sovinismin ja kaiken ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia loukkaavan toiminnan lopettamiseen. Maailman parantamiseen.

Lukiossa halusin lähteä oikeasti vaikuttamaan asioihin, jonka takia liityin puolueeseen. Koin puolueen ja politiikan olevan paras tapa vaikuttaa isoihin yhteiskunnallisiin asioihin. Puoluetoiminta vei mukanaan, ja jo muutaman vuoden kuluttua hain ja tulin valituksi Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtajaksi.

Kaksivuotiskauden lopussa olin hyvin väsynyt puoluetoimintaan ja politiikkaan. Edeltävät vuodet olin uhrannut hyvin paljon henkilökohtaisesta elämästä puolueen ja politiikan eteen. Politiikka alkoi kuitenkin ottamaan roimasti enemmän kuin antamaan. Vietin öitä lukien viestiketjuja, jossa ruodittiin kaikkea henkilökohtaisesta elämästäni ulkonäköön – ja kaikkea siltä väliltä. Sosiaalisen median viestilaatikoihin tulvi vihamielisiä kommentteja. Koinpa jopa yhden tarkoituksellisen tietomurron. Näissä kaikissa osallisena niin tuntemattomia, kuin tuntemiani ihmisiä.

Väsyin ja turhauduin. Otin etäisyyttä politiikasta ja hakeuduin niin töissä kuin vapaa-ajalla mielenkiintoisten asioiden pariin. Elämänlaatuni parani roimasti ja ajattelin, ettei politiikka ole minua varten.

Tarve epäkohtien ratkomiseen ja maailman parantamiseen ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. En osaa olla vaikuttamatta asioihin, jotka ovat mielestäni epäoikeudenmukaisia. Sama koskee poliittisen järjestelmän ongelmakohtia. Hiljentymällä ja sivuun jäämisellä vahvistetaan niitä toimintatapoja, jossa ihminen voidaan lannistamalla, arvostelemalla ja alentamalla painaa alas.

Siispä päätin voittaa pelkoni, ja asettua ehdolle. Olen motivoituneempi kuin koskaan palaamaan politiikan pelikentille. Haluan tuoda näkemyksiäni ja kehittää Joensuusta parempaa kaupunkia jokaiselle joensuulaiselle. Parantaa maailmaa, alkaen yhdestä kaupungista. Sekä tehdä näkyväksi niitä rakenteita, jotka politiikassa ovat ongelmakohtia. Jotta politiikassa voidaan oikeasti kuulla jokaisen ääntä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s